sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ulkoilua ja hijlaisuutta

Ihanaa, kun viikonloppuna viimein pakkaset häipyivät ja päästiin koirien kanssa enemmän ulkoilemaan. Kovan pakkasen ainaka käyvät pihalla pikaisesti kääntymässä ja saman tien alkaa tassujen nostelu.. Tossut ovat olleet ostoslistalla koko kolmikolle, mutta vieläkään ei ole tullut hankittua.. Josko ensi talvena saisi? ;)

Kävin eilen lenkillä järven jäällä, missä koirat saivat mennä vapaana. Mukana minulla oli Hippu ja Susu. Työt juoksivat minkä jaloistaan pääsivät ja nauttivat täysin siemauksin! :)
Hippu yritti haastaa Susua leikkiin, mutta liekö jo maha painanut (toivottavasti), sillä Susu ei kovin kauaa jaksanut sen perässä juosta. :D Voitte kuvitella, kuinka väsynyttä porukkaa meillä oli illalla.

Lauantaina sain ostettua yhden pitkään ostoslistalla olleen, nimittäin sitruunapannan. Tai tämä versio päästää vain ilmaa, mutta sitruunantuoksuista täytettäkin siihen on saatavilla. En oikein osaa sanoa, missä vaiheessa meillä haukkuminen alkoi tulla yleisemmäksi, sillä ennen Ninni ja Susu eivät juuri haukkuneet. Nytkin kaikkein eniten on äänessä Hippu, mutta se yllyttää muitakin haukkumaan. Panta osoittautui Hipun kohdalla äärettömän tehokkaaksi, kaksi suihkautusta riitti ja suurin osa haukkumisesta jäi pois, vaikka panta ei olisikaan kaulassa. 

Ihan testin vuoksi otiin pannan sunnuntain lenkille mukaan, ja se toimi sielläkin! Alkuun se oli Susun kaulassa ja vastaantuleva koira ohitettiin haukkumatta (noh, Hippu taisi pari sanaa koiran kanssa vaihtaa..). Paluumatkalla Hippu sai ottaa pannan kantaakseen, sillä huomasin jo kauempaa, että (sen mielestä) epäilyttäviä asioita oli tulossa. Ensin vastaan käveli nainen kävelysauvoilla. (Tosin mainittakoon, että todennäköisesti pelkkä vastaaantuleva kävelijä olisi saanut haukut ilmoille - ai miten niin asutaan korvessa? ;D ) Panta kaulassa, tosin virta poikki ja lähes tyhjänä, nainen ohitettiin haukkumatta. Seuraava haaste olikin jo vaikeampi, kolme ihmistä pudottamassa lunta katolta! Tälle epäilyttävälle tilanteelle normaalioloissa olisi haukuttu runsaasti. Nyt huomasin Hipun vireystilan kohoamisen hännän nostamisesta selkälinjan kohdalle, mutta turpa pysyi kiinni! <3 Olin niin ylpeä tästä pienestä tuholaisesta. 
Vielä kotipihassa kohdattiin viimeinen koetus, pieni lapsi ja lapio. :D Panta ei ollut enää edes Hipun kaulassa, vaan minulla taskussa. Näytin sitä Hipulle ja mentiin niin kiltisti ohi. Häntäkään ei enää noussut!

Pannalla näytti siis olevan yllättävän tehokas vaikutus tuollaiseen turhan räksyttämisen karsimiseen. Hipun haukkuminen on enemmänkin sellaista, ettei se keksi muutakaan, mitä voisi tehdä. Tietenkään panta yksin ei ole mikään ratkaisu, vaan nyt opetellaan käyttäytymään uudella tavalla, kun epätoivottu käyttäytyminen (=haukkuminen) on saatu hetkeksi pois. Hippu saikin käytöksestään palkaksi runsaasti kehuja lenkin aikana ja ison makkaran kotona. ;)

Huomenna on jännien uutisten aika, sillä Susu marssii eläinlääkärille ja ultra odottaa. Toivotaan, että siellä jokunen pallero odottaisi löytymistään. :) Uskon kyllä, että Susu on kantavana, mutta edellisen huijausyrityksen jälkeen lienee kuitenkin parempi olla vannomatta mitään..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti