sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ulkoilua ja hijlaisuutta

Ihanaa, kun viikonloppuna viimein pakkaset häipyivät ja päästiin koirien kanssa enemmän ulkoilemaan. Kovan pakkasen ainaka käyvät pihalla pikaisesti kääntymässä ja saman tien alkaa tassujen nostelu.. Tossut ovat olleet ostoslistalla koko kolmikolle, mutta vieläkään ei ole tullut hankittua.. Josko ensi talvena saisi? ;)

Kävin eilen lenkillä järven jäällä, missä koirat saivat mennä vapaana. Mukana minulla oli Hippu ja Susu. Työt juoksivat minkä jaloistaan pääsivät ja nauttivat täysin siemauksin! :)
Hippu yritti haastaa Susua leikkiin, mutta liekö jo maha painanut (toivottavasti), sillä Susu ei kovin kauaa jaksanut sen perässä juosta. :D Voitte kuvitella, kuinka väsynyttä porukkaa meillä oli illalla.

Lauantaina sain ostettua yhden pitkään ostoslistalla olleen, nimittäin sitruunapannan. Tai tämä versio päästää vain ilmaa, mutta sitruunantuoksuista täytettäkin siihen on saatavilla. En oikein osaa sanoa, missä vaiheessa meillä haukkuminen alkoi tulla yleisemmäksi, sillä ennen Ninni ja Susu eivät juuri haukkuneet. Nytkin kaikkein eniten on äänessä Hippu, mutta se yllyttää muitakin haukkumaan. Panta osoittautui Hipun kohdalla äärettömän tehokkaaksi, kaksi suihkautusta riitti ja suurin osa haukkumisesta jäi pois, vaikka panta ei olisikaan kaulassa. 

Ihan testin vuoksi otiin pannan sunnuntain lenkille mukaan, ja se toimi sielläkin! Alkuun se oli Susun kaulassa ja vastaantuleva koira ohitettiin haukkumatta (noh, Hippu taisi pari sanaa koiran kanssa vaihtaa..). Paluumatkalla Hippu sai ottaa pannan kantaakseen, sillä huomasin jo kauempaa, että (sen mielestä) epäilyttäviä asioita oli tulossa. Ensin vastaan käveli nainen kävelysauvoilla. (Tosin mainittakoon, että todennäköisesti pelkkä vastaaantuleva kävelijä olisi saanut haukut ilmoille - ai miten niin asutaan korvessa? ;D ) Panta kaulassa, tosin virta poikki ja lähes tyhjänä, nainen ohitettiin haukkumatta. Seuraava haaste olikin jo vaikeampi, kolme ihmistä pudottamassa lunta katolta! Tälle epäilyttävälle tilanteelle normaalioloissa olisi haukuttu runsaasti. Nyt huomasin Hipun vireystilan kohoamisen hännän nostamisesta selkälinjan kohdalle, mutta turpa pysyi kiinni! <3 Olin niin ylpeä tästä pienestä tuholaisesta. 
Vielä kotipihassa kohdattiin viimeinen koetus, pieni lapsi ja lapio. :D Panta ei ollut enää edes Hipun kaulassa, vaan minulla taskussa. Näytin sitä Hipulle ja mentiin niin kiltisti ohi. Häntäkään ei enää noussut!

Pannalla näytti siis olevan yllättävän tehokas vaikutus tuollaiseen turhan räksyttämisen karsimiseen. Hipun haukkuminen on enemmänkin sellaista, ettei se keksi muutakaan, mitä voisi tehdä. Tietenkään panta yksin ei ole mikään ratkaisu, vaan nyt opetellaan käyttäytymään uudella tavalla, kun epätoivottu käyttäytyminen (=haukkuminen) on saatu hetkeksi pois. Hippu saikin käytöksestään palkaksi runsaasti kehuja lenkin aikana ja ison makkaran kotona. ;)

Huomenna on jännien uutisten aika, sillä Susu marssii eläinlääkärille ja ultra odottaa. Toivotaan, että siellä jokunen pallero odottaisi löytymistään. :) Uskon kyllä, että Susu on kantavana, mutta edellisen huijausyrityksen jälkeen lienee kuitenkin parempi olla vannomatta mitään..

tiistai 15. helmikuuta 2011

Maaliskuussa jännitetään..

Kuten otsikkokin kertoo, maaliskuussa on paljon jännittämistä. :)
Silloin lähtee näytteet Iinasta Optigenille CEA-geenitestiä varten! Iinahan on silmäterve, joten se on joko kantaja tai geneettisesti terve (Susu-emä on testattu kantajaksi, Rölli-isä on geneettisesti terve). Aikaisemmin tästä pentueesta on testattu Fero (t. cocotier), joka oli kantaja.

Iina onkin koiristani (tai sijoituskoiristani) viimeinen, joka testin tarvitsee. Ninniä ja Liliä ei ole testattu, mutta niiden tiedetään olevan kantajia, joten testi ei tuo mitään uutta informaatiota heidän osaltaan.

No, ei ne jännityksen aiheet tähän loppuneet.. ;) Samalla reissulla kun Iinasta otetaan näytteet, Susu viedään ultraan! Minulla ei ole ollut tapana ultrata narttuja, kun selviäähän tuo asia pienellä odottelulla muutoinkin. Tähän ratkaisuun päätymisellä oli useita tekijöitä, ensimmäisenä ehkä se, että edellinen yrittämä jätti Susun tyhjäksi. No, päivä oli silloin myöhäinen, joten odotettavissa oleva tilanne. Toisekseen, koska tarkoituksenani on päästä Susun agilityharrastuksessa eteenpäin, haluamme palata treenikentille mahdollisimman nopeasti. Jos maha-asukkeja ei olekaan (ja toivotaan että se ultra on sitten oikeassa..), päästään treenaamista jatkamaan heti. Minulla on kyllä sellainen olo, että tämä astutus tuotti tulosta.. mutta se asia selviää kahden viikon sisään. :)

Sissin juoksuja ei edelleenkään kuulu. Se taitaa aavistella kohtalonsa ja pitkittää nitä tahallaan. ;)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Susu 3-vee!

Näin se vaan aika vierähtää. Pieni sininen lapsukaiseni täytti eilen jo kokonaiset kolme vuotta!
Tuntuu, että ihan vasta se tuli meille..
Koirien vanhenemista ei vain huomaa niin kuin ihmisissä (varsinkin kun käytös on edelleen kuin pennulla) ja yhtäkkiä tajuaa itse olevansa jo vanha.. :D

Paljon onnea myös sisaruksille!

En tiedä liittyikö tämä astutukseen, mutta Susu on kuluneen viikon aikana yhtäkkiä alkanut kasvattaa turkkia! Olihan se jo aikakin, kun koko syksy on nakuiltu. ;)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kuulumisia

Täytyy tähän alkuun heti ihmetellä, että koko ajan tekisi mieli päivittää asioita. :D
Onkohan tämä vain ohimenevä alkuinnostus? Toivottavasti ei.

Viime aikoina ollaan vietetty suurimmalta osin hiljaiseloa. Tammikuun puolivälissä käytiin Iinan ja Lilin kanssa pyörähtämässä Lahden näytelmissä. Näyttelykalenteria ei ole vielä tarkemmin lyöty lukkoon, mutta jollain kokoonpanolla lähdetään erkkariin ja sen jälkeen Tampereen KV. Näyttely-ykkösruusukkeita olisi toiveissa tälle vuodelle niille, joilta se vielä puuttuu eli Iinalle ja Lilille. Lilillä onkin jo yksi kiinnitys Lahdesta, Iina tarvitsisi vielä kolme.. ;D

Susu käytiin astuttamassa viime viikolla ja varsin lupaavalta näyttää. Siitä on kuoriutunut nuoleskeleva sylikoira, mikä ei normaalisti ole sen tyylistä lainkaan. Tosin muistelen, että viime kerralla oli samanlaisia oireita ja pentuja ei kuitenkaan tullut.. Mutta pidetään peukkuja ja toivotaan parasta. :)

Penturintamalla eletään muutoinkin jännittäviä aikoja. Sissille odotellaan juoksuja alkavaksi, mahdollisesti ihan lähiaikoina! Tosin mikäli siinä yhtään äitinsä piirteitä on, ei pidä mitään kiirettä.. 
Muitakin pentusuunnitelmia on loppuvuoteen, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. :)

Agilitypuolella olemme Hipun kanssa kunnostautuneet ja alamme nyt treenailla viikoittain Susun ollessa lomalla kaiken varalta. Sen kanssa on vielä piiiitkä matka yhtään mihinkään, mutta onneksi ei ole kiire. Hipun into kentällä on jotain aivan mahtavaa, siitä tulee vielä hieno agilitykoira. Susun kanssa tarkoitus on mammaloman jälkeen ottaa kepit teho-treeniin ja sen jälkeen suunnata ihan virallisiin kisoihin. Tai pitihän meillä kisata jo keväällä, mutta harrastukset (kasvatus ja agility) sotkevat toinen toisiaan, niin suunnitelmat muuttuivat. No, syksyllä viimeistään kisataan - ihan oikeasti. ;)

Ensimmäinen blogikirjoitus. :D

No niin, ehkä meidänkin on aika vihdoin avata blogi! ;)

Blogin avaaminen on pyörinyt mielessä aina ajoittain, mutta päivittäjän laiskuuden vuoksi jäänyt kuitenkin tekemättä. Kokeillaan nyt kuitenkin, saataisiko tätä pidettyä vähän paremmin ajan tasalla kuin kotisivuja. :)

Hauskoja blogihetkiä Tähtitomun shelttien parissa!